Ahdistaa samalla tavalla kuin on aikaisemminkin jonkun kerran ahdistanut. Silloin on tullut ero.
Tätä suhdetta olen elänyt reilut kaksi vuotta. Nyt pukkaa ruosteenpunaista värinää, rappeutuvaa epävarmuutta. Kiinnittävän alkuihastuksen ja läheistyytyväisyyden aika on kai ohi. Suhde venyy ja vääntyilee. Pitäisi pystyä päätöksiin. Suhde velloo, ameeboi. Pitäisi löytää muoto.
Kai tämä on pääasiassa minun epävarmuuteni, minun taisteluni ja pohdintoni.
Kunpa minullakin olisi rahaa ja tulevaisuus. Silloin voisimme katsoa yhdessä, tavoitella yhdessä ja rakentaa yhdessä. Nyt elän kumppanini kanssa eri maailmassa. Hän ei tajua minun maailmaani. Hän ei ymmärrä minun maisemaani. Hänellä on maa, minulla on kippo merellä.
Huonoa tekstiä. Pitäisi konkretisoida, selittää ihan vain itselleenkin. Joskus sitten.
Tunnisteet: Parisuhde
0 Comments:
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu